Tanaan oli huikein paiva tahan asti kun kavuttiin ylos Chembra peakille. Aamu alkoi 5.30 heratyksella, jonka jalkeen siirryttiin bussi asemalle odottamaan bussia Meppadyyn, sielta 5 min riksa kyyti luonnonpuiston vartian majalle, jossa maksut ja luvat kuntoon ja opas hyppasi meidan mukaan. Ajettiin viela riksalla pikku matka tee viljelmien lavitse ja sitte alkoi kipuaminen. Alku oli helppoa ja vauhti reipasta. Oltiin paasty noin kolmannes ylos tasangolle niin oppalla meni pupu poksyyn kun nahtiin pari villikoiraa (Simo naki 10, musta niita oli vaan 3). Ei oltu varmoja, etta voidaanko jatkaa kun ne on kuulemman vaarallisia isoissa laumoissa, ja olihan siella puoliksi syoty peura huudeilla. Hengaltiin siinna sydamen muotoisen lammikon viressa kun paikalle polahti 40 Kalpetan koululaista, 14-vuotiaita, mutta todella pienia. No niita ei paljon koirat pelottanut niin liityttiin niitten ryhmaan. Pikkusen soi loppu matkan kun intialaiset hopisee ja juoksee tyyliin ohi kun itse vetelee maksimihapenotolla menemaan (Simoakin vasytti!). Paastiin ylos ja nakymat oli aivan huikeat, jauhettiin siella niitten lasten kanssa. Ne oli tosi kiinnostuneita meista ja kiistelivat Simon kanssa jalkapallo kysymyksista. Aivan sairaan rentoa! Alas tullessa jalat vaan tarisi ja kuumuus alkoi nousta. Oltiin tosi onnellisia, etta oltiin noustu 5.30, silla iltapaivalla olisi ollut ihan sairaan paljon raskaampaa. Meppadysta tultiin asken bussilla takasin ja kaytiin nopeesti syomassa intialaista huippumaustettua ruokaa. Nyt ihanan raukea olo, oikeen odottaa sita kylmaa suihkua hotellilla (ei siis tuu lamminta vetta!) 🙂
Nyt suunnitellaan vahan jatkoa. Huominen viela taalla, yksi vesiputous ja joku luola, jossa on maalauksia (Antille: Meenmuthy waterfalls, edakkal caves).
Toivottavasti saatte veden pyharantaan, edes kylman:) Superpaljon terkkuja kaikille. Parta ja etenkin ikavakseni myos viikset kasvavat (siis simolla!),
Johanna ja Simo
Merkinnät RSS-syötteenä
niin siis Jukka niita lahjoja… siis tuliko MINULLE paljon?
Johanna
Eiks siel oo lunta? Tuliko Jukka paljon lahjoja?
Riikka: 5 viikoahan se kesa oikeestaan kestaa ja heinakuussa kukaan ei ole Jyvaskylassa 🙂 Sa niin jaat sinne keravalle, kun et osaa sanoa ei!
Ne soi kiipeamisen alla riisia ja kunnon ruokaa. Me syotiin aamupalaksi kekseja, kunnon ravinnolla oltais viety niita sata-nolla!
Morjes, terkui sin munki puolest. Iha komeit maisemii siel verrattun tämän maan tarjontaan. Vettäki onneks tulee taas, niin taivaalta kuin hanasta. Jos sitä pari leffaa kattois ja menis nukkumaa. Huomen tarttis huvilal ryhtyy seinii käsittelemää, kun sain tänään kaikki hirret hiottua. Koittakaa pärjäil ja ottaa kaikki irti ennen kuin täytyy taas tänne palailla.
Oiiiih! Tuli ikävä, kun lueskelin teiän stooreja. Itse palasin tänään toimituksen arkeen JA lupauduin nyt sitten olemaan kesänkin! Ou Sh*t! Mut onneksi on ainakin viiden viikon loma heinäkuussa, minä aikana aion jo muuttaa iloksenne Jyväskylään 🙂 Mut sitä ennen siis vielä paaaljon aikaa hämmentää pakkaa täällä Keravalla.. 😛
Ps. Hiihdin Ylläksellä ainakin 70 km kolmessa päivässä. Enkä edes juurikaan kiroillut, kun oli niin ihanan mahtava luisto! Parhautta!
Valkopaitaiset pojat saattoivat olla enemmän kriketti- kuin jalkapallofaneja? Jalkapallokeskusteluista tuli mieleen, että olin tänään Malmin jäähallissa katsomassa Matiaksen kiekkopeliä: Red Wings – Vesikansan Kiekko (noin) 3-11!
Huomisella reisulla Simo ei tarvitse jalkapalloglooriaa, kun pääsee pätemään kalliomaalaustietämyksellään, sillä ”Inside the caves are pictorial writings believed to be dating to at least 5000 BC, from the Neolithic man”, eli kyllä on googlattu.
Johanna: millainen ruokapäiväkirja mahtoi olla niillä teidät ohittaneilla lapsilla?
Voikaa edelleen hyvin ja terveisiä sinne Pyhärantaankin!
Antti